Ollaan kavereita jookos, ollaan ananas ja kookos

Ystävät ovat kuin suklaamurusia elämän pikkuleivässä.


Yksi ekoista illoista oli ihan tosi lupsakka. Kämppisteni kanssa sovittiin tuolloin, että voitaisiin mennä tsekkaan kampuksen pubi. Ajatus tuntui kivalta, sillä siinä samalla tutustuttaisiin kämppisten kanssa toisiimme. Toinen kämppiksistäni sitten ehdotti, että he tuntevat porukan toisiakin vaihtareita, että jos haettaisiin nekin mukaan. Ajatus vähä hirvitti isosta porukasta, jossa kaikki muut tuntevat toisensa paitti mie, mutta ajattelin samalla, että saapahan ainaki uusia kavereita. Näin alussa on tosi tärkeää olla muiden mukana, ettei vaan jää yksin. Reippailla mielin lähdin hankkimaan uusia tuttavuuksia. Menimme asuntoon, jossa oli leppoisa fiilis. Tervehdin kaikki ja esittelin itseni. Asetuttuani aloilleni kaikki alkoivat puhua omiaan. Istuin ja odotin, että voisin ottaa osaa keskusteluun. Sitä hetkeä ei tullut... yli tuntiin. Yhdessä vaiheessa minulta kysyttiin, että mistä olen kotoisin. Miettiin, että jes "olen olemassa". Vastasin ja kyselin mistä muut ovat. Porukka vastas ja alkoi taas jutella omiaan. Tunsin itseni super ääliöksi. Mieleni teki mieli pistää kavereille viestejä kännykällä, mutta ajattelin, että sitten vasta näyttäisinki epäsosiaaliselta. Kun olin siinä aikani kärkkynyt keskustelumahdollisuutta, luovutin, menin "käymään vessassa" ja pistin Idalle viestin, että nyt pistä mulle heti tekstari, että saan sen varjolla jonkin tekosyyn lähtee kämpille. Vastausviestiä ei tullut takasin. Voi nenä! Noh, tyttö oli töissä joten ihmekös tuo. Menin takaisin alakertaan ja istuin lattialla yksinäni. Kamalaa. Viimein tuli pari tyttöä lisää, jotka menivät keittiöön syömään sushia. JEE! Sykähdin lokkina paikalle, ja yritin aloittaa keskusteluja "Mistä ootte?" "Tykkäättekö sushista?" ja mitä kaikkea epätoivoista siinä voi keksiäkään. Tytöt olivat kivoja. Mutta hekin eksyivät lopulta omille teilleen ja isutin taas yksin. Tällaisissakin nöyryyttävissä tilanteissa, tulee viimein se piste, jolloin alkaa piisaan ja sitä vaan hyväksyy tappionsa ja lähtee suttaan kotiin. Niin minäkin tein, vedoten aikaeron tuomaan uupumukseen. Kävellessäni omalle asunnolle kuulin matkalta joka asunnosta kovaa naurunremakkaa, ihan vaan maksimoidakseen minun yksinäisyyden tunteeni. Pääsin kämpille, tuojotin tyhjää facebookia kun kaikki kaverit olivat töissä, ja menin nukkumaan. Kerroin huoleni Saanan antamille worry ihmisille ja laitoin ne takaisin tyynyni alle. Otin Antin t-paidan kainaloon ja itkeä tirautin muutaman kyyneleen. Rakas Jumala, elä tee minusta näin yksinäistä koko neljäksi kuukaudeksi.

Noh, seuraava aamu tuli ja vaihdoin kämppisteni kanssa muutaman sanan. Ne on kuitenni kivoja tyttöjä. Skypettelin paljon kotiin. Kaipaan paljon omia ystäviä, ja roikun koneella juttelemassa kaikille. Mieli kevenee kun Ellun kanssa saadaan vaihdella kuulumisia, katsella Idan ostoksia skypen välityksellä ja kuunnella Saanan rohkaisuja aiemmasta katastrofi illasta. Nyt kun Antilla on työreissuja ja mie oon täällä, nii Arttu on minun äidillä hoidossa. Siitä ei tarvii kantaa huolta, kyllä se siellä pärjää. Minulle tuli kuitenki tieto, että Heidi oli hakenut Artun lenkille, Heidin ja Artun parhaan kaverin Coran kanssa. Ja Mika oli hakenu Artun päiväksi metille sen kans. Voiko ihmisellä olla ihanempia ystäviä???!!  Riina pisti viestin, joka oli niin ihana, että itku tuli, ja Tanjan kanssa päästiin vaihtaan Alaskan kuulumisia Facebookissa. Toinen Heidi kyselee melkein päivittäin, että miten menee, kuinka kylmä siellä on:)Kyllä mie pärjäään missä tahansa maailman kolkassa, kun kotona on niin paljon rakkaita ihmisiä.

Rohkaisin katastrofi illan jälkeen mieleni ja päätin, ettei mikää ilta mene enää noin. Vaihtari orientaatioissa juttelin kaikille. Mursin jäätä, ja turisutin jokaista, joka eteen sopivasti sattui. Kaikki oli tosi kivoja ja puheliaita. Törmäsin tosiaan suomalaiseen vaihtariin Miiaan, ja se oli myös tosi kiva juttu. Ollaan käyty Miian kans shoppaamassa siinä paikallisessa Prismassa ja tänää on ollu tarkotus mennä ekaa kertaa ulos syömään yhdessä. Sillon ku mentii shoppailee yhdessä minä, Anna (kämppis) ja Miia, tuijottelin bussiaikatauluja, enkä tajunnu niistä mitään. Pysäkillä oli tämä Venäläinen tyttö ja sitte paikallinen tyttö ja ne alkoi auttaa meitä. Venäläinen (en muista nimeä) vaihtari lähti meidän mukaa ja tämä paikallinen antoi minulle numeronsa, että olisi kiva hengata joskus yhdessä. Munstaki se olis kivaa. Pitää vaan hommata se paikallinen liittymä ensteks.

Nyt yhtenä iltana sovittiin Annan kanssa, että voitaisiin tsekata se pubi oikeesti, mutta taas sitä ennen päädyttiin jonkun tytön luo, jonka Anna oli tavannut aiemmin. Mietin kauhuissani, että apua ei taas samanlaista, mutta yritin pyyhkiä sen takaraivostani pois. Menimme tämän Katen luo, ja ihmiset oli ihan loistavia. Mulla oli niin kivaa niiden kanssa. Tutustuin tähän yhteen tytöön jenkeistä ja yhteen vaihtarityttöön Italiasta. Join pari lasia viiniä heidän kanssa, ja juttua riitti. Hassu juttu tosiaan, Anna sanoi, ettei minun kannata ottaa viiniä täällä, koska se on tosi kallista. Sanoin, ettei se haittaa, kun maistelen vain hiukkasen. Lopuksi jäi vaivaan, että kuinkahan kallista se sitten on. Anna vastasi vain et "tosi kallista... varmaa jotai 7 dollaria pullo" :D eli siis jotai... 5-6euroa. Viinin hintaero Ranskan ja Suomen välillä. Sanoin, että samoissa hinnoissa Suomessakin, ja jopa kalliimpaa:)

Menimme käymään porukalla sitten pubissa. Se oli tosi kiva. Pieni pystäri, johon sai pukeutua miten halus, soi paljon ysäri musiikkia (mistä mie pidän) ja paljon istumapaikkoja. Mulla oli hyvä mieli. Meillä oli tosi kiva porukkaki. Kävin pyytämässä Coco jambon, se on sellainen traditio, minkä teen aina kotonaki, kun lähdetään kavereiden kanssa ulos. Oli niin kivaa tanssia sitä. Tuli koti-ikävä, mutta jotenki tosi kummalla tavalla... sillee kivasti. Tanssittiin aikamme Jonnellin ja Clairen kans, muut lähti kaupungille. Mie en jaksanu. Me juteltiin aikamme ja sitten lähdettii jokainen nukkumaan.
Hyvästelimme ovella, ja olimme sitä mieltä että olisi kiva ottaa joskus uusiksi. Toivottelimme hyvät yöt: "Älä tule karhun syömäksi!" "Varo hirviä!" Se nauratti ja oli hyvä mieli. Tulin Annan kanssa kämpille yhtäaikaa, ja juttelimme vielä aikamme pimeässä huoneessa ja toivotimme hyvät yöt. Hetken hiljaisuuden jälkeen Anna sanoo: "Minusta on kivaa, että Henna sinä olet minun kämppis" "Munstaki on tosi kiva ku sie oot minun." Siihen oli kiva nukahtaa.