Eilen tehtii koulussa aamiaista. Ensin ihmeteltiin kananmunan koostumusta ja sen sellasta, ja sit labrassa tehtiin aamiaista. Meidän jokaisen piti tehdä kuusi erilaista munaa onnistuneesti. Arvatkaa kuka oli viimeisenä valmis? Kyllä, minä. Arvatkaa kuka epäonnistunu eniten? Kyllä minä. Tuli sellanen olo, et mestarikokki Henna ku ei osaa yhtä typerää munaa paistaa. Muuten oli kivaa:) Meidän piti kääntää se muna sillee heittämällä, ei lastalla. Eli niin ku jotkut coolit ihmiset kääntää lätyn sillee et ne heittää sen ilmaan. Me ei sitä heitetty korkeelle, koska keltuainen ei saanu hajota, mutta anyway. Aloin just valmitautua kääntämään omaa over easy tai easy over munaani, ja Chef Roddey tuli viereen katsomaan. Sanoin, sille ettei jää tuijottaa siihen viereen, ku tulee paineita, mut se vaa nauro ja sano, että anna mennä. Ja minähän annoin. Puolet munasta tipahti lattialle ja mulla pääsi rumasana suomeksi. Chef Roddey alko nauraa ja sano, että kukaa ei olis tienny mitä sanoin, jos en olis tehny sitä ilmettä perään. Sellasta "oho hups" :D Se on kyllä loistava heppu. Se korotti mulle eilen ääntä, ku joutuin ottaa vähä avuksi metallilastaa. Se näki ja kiekas, että mitä on puhuttu metallista ja teflon pannusta. Kiljasin automaattisesti takas, etten mie koske siihen pannuun:D hölömö minä. Laitoin sen metallilastan pois, ja Chef Roddey tuli selittään miksi korotti ääntä. Ei se haitannu oikeesti mitää, ite kämmäsin, ku just oli sanottu ettei niin tehdä.
Kävelin sitte koulustä kämpille kauheeta rallia, koska oltii sovittu Miian kanssa, et lähdetää Fred Meyersille. Käyn kaupassa ehkä kerran viikossa, ja eilen oli kauppapäivä. Vähä niin ku tänää on mun pyykkipäivä. Joku vanhempi mies oli just kaartamassa pois parkkipaikalta ja se jäi odottamaan mua, et saan ylittää tien ensin. Kipitin sit vaihdilla, ettei sen tarvii oottaa mua kovin kauaa. Se avas ikkunan ja huikkas mua sen luo lähemmäs. Otin kuulokkeen pois korvalta ja menin kysymään, että mikä on hätänä. Se vaan tokas, että "älä kiirehdi, kun on näin kaunis päivä". Millainen iloisen mielen enkeli tekee noin? Sit se hymyili ja ajo pois. Siinä sit seisoin ja mietin, että miksi minä edes kiirehdin... minne? kauppaan? ihan turhaa. Kävelin sitte rauhassa kotiin.
Vaikka koulupäivä oli kiva, tyypit kursseilla on kivoja, kämppikset on huippuja ja opettajat on loistavia ja kävelen hymyssä suin kämpille auringon paisteessa, mietin Anttia, Idaa, Riinaa, Mammua, Saanaa, Heidejä, Ellua... Mulla tulee kävellessä helposti tippa silmään. Mammu pisti mulle viestin, et se on saanu töitä ja oli ihan onnessaan, ja olin nii ylpee siitä, mutta harmitti niin paljon, etten voi vaa pölähtää sen oven taakse suklaapatukoiden kanssa ja sanoa, et nyt tyttö keitä kahvit ja raatataan. En tiedä miksi, mutta jos mietin Tanjaa nii mua alkaa aina naurattaa.. Sama juttu Mikan kans:D
Ihmisten elämässä on paljon sellasia hetkiä jotka muistaa ikänsä. Esimerkiksi mietitään mun ja Antin ensimmäistä yhteistä ulkomaanmatkaa Teneriffalle. Muistan ikäni, kun istuttii yöllä Välimeren rannalla niillä suurilla kivillä, tuuli ylty ja hakkas aaltoja niille kiville ja me istuttii tuntikausia ja puhuttii elämstä ja siitä mitä me siltä odotetaan. Muisto jonka muistan aina. Siitäki on jo... 7 vuotta? Mutta on asioita, jotka unohtaa. Esimerkiksi sen, ku me käveltiinn sille siistille aukiolle. Ei sitä muista. Siinä ei tapahtunu mitää erikoista eikä matkalla ollu mitää kummaa. Mutta täällä mulle tulee paljon tällaisia flashbackeja, joita ei pitäis muistaa. Ne on voimakkaita ja jotenki tulee sellainen olo niin ku eläisin sitä hetkeä nyt. Hyvä esimerkki, mulle tuli voimakas muisto, siitä kun kävelen Anttilan parkkihallista sisään toiseen kerrokseen. En muista mitä menin hakemaan tai mitään. Muistan vain sen hetken. Tosi outoa. Ei sillon tapahtunu mitää erikoista. Eilen muistin yhtäkkiä ku kerran Helsingissä kokouksen jälkeen mentii äidin kans lounaalle sellaseen oikeen perus ravintolaan. Ei ihmeellinen muisto, sellanen mitä en edes ole muistanu tai miettiny.
Lisäksi nään kamalasti unia läheisistä ihmisistä. Viime yönä näin unta Satu-serkusta.
Pitää lähtä käymää postissa. Enna-Claire puhuu mun vieressä skypellä. On nii ihana kuunnella sitä ku se puhuu ranskaa:) Kuulostaa niin kauniilta.
Hei hei sinne kaikille! Ootte rakkaita!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti