Master Chef Henna, ei enempää eikä vähempää:)

On ollu nii siistiä. Tykkään tosi paljon käydä koulua täällä.

Alussa ootin koulun alkua ihan hirveesti, ja olin aivan onnesta soikeana ku se viimein alko. Opettajat oli ihan tosi kivoja ja huolehti koko ajan, et onhan mulla kaikki hyvin ja pysynhän mukana. Ne on kaikki todella helposti lähestyttäviä. Kuitenki, kun jokainen kurssi(luonnollisesti) aloitettiin perusteista, nii alko välillä jo tympii se ainainen samojen bakteerien tuijottelu ja oikeaoppinen astioiden tiskaus. Ja ku pilkot 4h putkee jotain typerää porkkanaa, joista 6 siivua on oikean mallisia nii alkaa jo palaa käpy, ja sitä tekis mieli vaa napsia poskee koko porkkana. Porkkanan piti olla 1/16 inch, jonka molemmat päät piti olla tarkalleen neliön mutoisia. Pystyit tarkastamaan omat porkkanapuikkos sellasesta viivottimesta, jossa on oikean kokoinen reikä. Kun mikää puikko ei siitä kolosta mene suosiolla, nii lopuksi työnsin sen suikulan siitä väkisin läpi, jolloin siitä kuoriutui kaikki ylimääräinen pois ja siitä tuli kuin tulikin aivan täydellinen. Ainut onkelma vaan, että opettaja Chef Roddey näki sen ja alko nauraa, että "you cheated". Siinä vaiheessa en enää välittäny, vaikka menin siitä mistä aita on matalin. Tärkeintä oli se, että aidan toisella puolella oli odottamassa kuusi täydellistä porkkanasuikaletta.

Meidän kokkiporukkaa:)

Opettajat on muuten ihania, kun kysyin Chef Luisilta, että voisko se ottaa muutaman kuvan, ku saatii meidän univormut, nii nyt se on kuvannu mulle muistoja jo kaksi päivää:) Tänäänki ku pääsin keittiölle, nii se tuli mun luo ja kysy, että missä kamera. Kun vastasin, että laukussa tuolla viereisessä huoneessa, nii se vaa tokas, että käy hakemassa se ja tuo minulle. Illalla se nyt toi sen takas ja sano, että akku loppu:D

Leikkasin tänää mun uudella veitselläni kaksi sormea rikki. Aijai, toisesta vedin vielä kynnen läpi:/

Meidän kursseihin kuuluu, että pitää tehdä community servicea neljässä tapahtumassa ja siitä pitää kirjottaa essee. Eli siis vapaaehtoistyötä keittiössä. Tänää mulla oli Potato Fest. Olen juuri saapunut sieltä, oltuani töissä 12h. Voiko ihminen olla väsyneempi? Ilmeisesti voi, koska tulin ensin kirjoittaa tätä Miian kämpille, enkä menny suoraa sänkyyn:D Aamulla mietin, että miten tästä selviän tästä päivästä hengissä, kun väsyn nii helposti vielä keittiössä, ku on nii paljon uutta opittavaa englanniksi (yllättävän helppoa kuitenkin) ja näin, mutta hyvin meni. Ollaan valmisteltu tapahtumaa viikko, ja menu ja se paikka oli aivan upeita. Porukka oli ihan mieletöntä ja meillä oli loistava tiimihenki. Tehtii tosi hyviä ruokalajeja, ja yritin imeä itseeni kaiken uuden tiedon mitä irti sain.

Kanaa ja perunakakkua. Hommat hoidetaan linjassa, niin että jokaisella on yksi tehtävä. Mie laitoin kanapihvin pystyyn sillee jännästi sen perunakakun keskelle:) Vieressäni Matt.

Samaista ruokalajia edelleen

Meidän kööri The Pump Housen terassilla

Potato Fest on vuotuinen hyväntekeväisyys tapahtuma, ja oli oikeasti lahja, että sain kokea sen. Ihan mieletöntä. Ruoka on pääosin lahjoitettua ja se pidetään paikallisessa ravintolassa Pump Housessa, jolla on pitkä historia. Sillä rakennuksella pumpattiin aikanaan Tanana joesta vettä kullankaivajille. Nyt siitä on sit tehty ihan historiallinen, tunnelmallinen ja paikallisuutta kunnioittava ravintola, just sellanen mistä mie oon aina haaveillu itselleni. Se on kauniilla paikalla joen rannassa, unelma paikka häille sun muille. Meillä oli melkee kaksisataa syöjää siellä, ja fiilis oli upea. Ennen ku vieraat saapuivat illalliselle minulle esiteltii ravintola, ja historia kerrottiin kolmeen kertaan:D Sain esitteitä paikasta ja mulle esiteltiin paikan omistajaki.

Ravintola oli aivan ihana.  Siinä oli jotain sellaista mitä arvostan tosi paljon. Ja oli tosiaa varmaa siksi näin tyhjä ku se oli varattu nii isolla porukalle... kai... :) toivottavasti

 Tänne aion tulla kavereiden kanssa syömään joku kaunis päivä... kunnon wining and dining ilta. Paikallista safkaa. May-Britt on kuulemma käyny vanhempiensa kanssa ja ruoka oli kuulemma todella hyvää.

Tämä on sitte pubista. Se oli mukavan lepposan olonen vaikka muu ravintola oliki sellanen "hienompi"










Illan päätteeksi, ennen jälkiruokaa, meidän koko kokkipoppoo tuli keittiöstä esittäytyyn ja meille taputettiin kovasti, nostettiin maljat ja kaikkien piti kertoo mikrofoniin, että kuka on:) oli tosi hieno fiilis. Onneksi en herkistyny, olis ollu tosi nolo. Mut se oli viittä vailla, ku oli nii väsyny, että teki mieli itkee muutenki:D ei ihan, mutta melekee. Ja sit, ku jännitti ja oli nii mielissään kovasta ja hyvästä työstä mitä oli tehny, nii oli kiva saada kiitosta. Vaikka olinkin vain yksi, äärimmäisen avuton, muurahainen suuressa keossa, sain kuitenkin raahattua sinne yhden havunneulasen taloa pystyssä pitämään.

Kurssikavereihin alkaa nyt tutustua ja mun lemppari kavereita so far on Erin, PhD:ta suorittava nainen, joka on tosi kiltti kaikille, Matt, 46-vuotias armeija mies, (jonka kanssa löytyy paljon puhuttavaa, kun omalla poikakaverillani on samankaltaiset kujeet), Danielle ja Stephanie suhteellisen uudet tuttavuudet, sekä Jordaniasta alkujaan kotoisin oleva Lina. Kaikkiin tutustuu koko ajan vain enemmän ja enemmän, ja koulunkäynti tuntuu ennemmin jo yhdessä hengailulta, sekä samaan aikaan opiskellaan. Opettajat kuuluu jo samaan "kaveriporukkaan" ja niiden kanssa voi heittää läppää ja ottaa rennosti.

Sit yksi tyttö tuli ja kysy, että mitä teen kiitospäivänä, ja vastasin ettei vielä ole mitää tietoa. Tämä tyttö, Stephanie, sitte pyysi minut hänen perheensä luokse kiitospäivän viettoon. Ihan huippu tarjous:)


Nyt alkaa väsyttää siihen malliin, että menen nukkumaan.