Me saatiin televisio!

Kun läppäri saikkaa ja internet pätkii, etkä ole voinut katsoa netistä sarjoja kuukauteen, huomaat miten paljon kaipaat viihdettä. Jos telkkaria halajat nähdä, nii pitää kipittää katsomaan naapuriin. Onneksi siellä Miian kämpässä on nii kivaa porukkaa, ettei se mikää suuri rangaistus ole:) Mammun antamat Saulit (Reinon piraatti versio... haha  sauli. sydäntä kourasee kivasti aina ku laitan ne jalkaa) tassuihin ja menoksi.

Mutta tänään... Kämppikseni Miho astui ovesta sisään ja ilmoitti, että meille tulee telkkari! Pomppasin salamana pystyyn ja huusin yläkertaan Enna-Clairelle ja May-Brittille, että televisio saapui nyt! Kaikki kipitti alakertaan odottamaan uutta perheenjäsentä. Mihon ystävä lahjoitti meille itseltää ylimääräisen television... Onneksi meillä oli tänää koulussa leivottu kakkuja ja muffinsseja, joten annoin tälle Mihon ystävälle herkkuja kiitokseksi, kun hän kiikutti uuden viihdyttimemme sisään. Ilmaiseksi saatiin 10 vuotta vanha telkkari ja se on mahtava!

Ja ehdoton pohjasääntö, että meidän televisio ei ole se vaan hän. Ja nimekseen hän sai Roger:)

Ei muuta ku poppareita ostaan... muttei vielä. Ollaan nassutettu maha täyteen noita muffineita nii riittää taas vähäksi aikaa:D

Kaikki menee muuten kivasti kyllä. Koti-ikävä piikki on taas aika korkeella. Ai nii, näin sitä hostellin omistavaa kivaa mummelia kaupassa. Se oli herttainen ja kiva ihminen, mutta muistot niistä ekoista kamalista päivistä, joina itkin hostellin vesivahinkoon, oli nii kamalat, etten voinut, kuin kääntää katseen pois. Ilkeetä, mutta tulee vieläki ikävä tunne mahan pohjaan, kun ajattelen niitä tuntemuksia joita sillon oli. Muistan varmaa ikäni... ja jos unohdan nii onneks mulla on tää blogi muistuttamassa:D

Nyt menen, kirjoitan kirjaston koneella ja on ihan sairaan hassun hauskaa copy pastettaa joka ikinen ä tähän tekstiin...

TATAA!