Tassunjälkiä

Viikonloppu tullut vaan maattua. Lauantaina katsoin netistä Täydellisiä naisia ja nukuin. Oli ihana vaan olla, ku on ollu sellasta hulinata, että pientä ihan hirvittää.

Meijän kämpät. (oisin laittanu kuvan mun huoneestaki, mutta se sänky ei oo pedattu, nii en halua, että äiti ja isä näkee:D)


Sunnuntai päivän tein aivan samaa, kunnes illalla menin Miian ja hänen kämppiksen Caitlinin kanssa elokuviin ja syömään. Ajoin eka kertaan "keskustaan", mutta siellä oli lähinnä vaan ravintoloita ja oikeustalo ja joitai toimistoja. Se näytti kuitenki tosi kivalta. Mie tykkään.

Fairbanks

Syötiin thai ruokaa ja juteltiin kaikesta. Keskustelu siirtyi lemmikeihin, ja kerroin Artusta. Selitin miten kiltti Arttu oikeesti on. Yritin selittää, että se on aivan mahtava persoona, ja joskus jotenki vähän rassukka. En mie osannu, hymyilin ja yritin sopertaa lähinnä itselleni, miten minulla on maailman hienoin koira. Ymmärrän kyllä, että kaikki ihmiset toki ajattelevat niin omista koiristaan, mutta kun minä olen siinä oikeessa:) Tuli ikävä sitä kiharaa tonttua.

Arttu vauvana... ja finnish fashion

Mentii leffaan. Fairbanksin leffateatteri oli yllättävän iso. Popcornit ja limu maksaa 18 dollaria (mitä ihmettä??!!!!), mut siihen tais kuulua kaks limua. Poppareita saa vaan sellasia hillittömiä tötsiä,... ois kiva nähä mitä mieltä paikalliset on Suomen lasten composta :) Popparit oli myös tosi rasvasia, ja siksi niin sairaan hyviä. Karkkia oli yllättävän vähä, ja kokeilin sellasia ihan uusia namuja, vaikka yleensä karkkien kohdalla olen tapojeni orja. Nimimerkillä: saman karkkipussin makuunista ostanut 10 vuotta. Ajoin sellasta Segarallia ja se oli ihan sairaan hauskaa, mutta tuohan nyt on päivän selvää. Ainahan se on.

Mentii kattoo kauhuleffa the Possession. Munsta se oli sellanen semi hyvä, semi pelottava ja semi höpö. Mutta yks aika järkky juttu. Jollaki pariskunnalla oli siellä leffassa mukana ehkä 2-vuotias tyttö??!!! Päästettäsköhän Suomessa edes saliin? Automatkalla puhuttiin kummituksista ja halloweenista. Odotan sitä niin paljon! Illan juttujemme ja leffan vuoksi pelkäsin vähä, että näen yöllä painajaisia kaikenmaailman demoneista.

En nähnyt. En arvannut, että alitajunta tekee kepposet, ja näin painajaista, jossa minä ja Arttu oltiin hyppäämässä Helsingin junaan. Oltii Oulussa ja nostin ensin tavarat junaan, ja juuri kun olin ottamassa pojan matkaan, junan ovet sulkeutu ja juna lähti liikkeelle. Painoin hätäjarrua ja itkin ja huusin, että koira jäi, mutta juna vaan jatko matkaa ja Arttu jäi asemalle. Aamulla oli tosi pahamieli, ja toivoin, että olisin mieluummin ollut vaikka koko yön demonien riivaama. Noh, ainaki ehdittii käydä Artun kanssa lenkillä jollai kummallisella parkkipaikalla ennen junaan astumista. Saatiin edes vähä aikaa olla yhdessä.