Koulujutut on täällä siistejä. Eilettäin ostin ison läjän kirjoja. Mun kirjaläjä makso useamman satkun (auts), ja siitä puuttuu vielä 150 dollarin kirja... ja yhden vielä lainasinki. Niitä voi tosiaa myös lainata täällä koko lukukaudeksi. Haluan kuitenki omat kirjani mukaan Suomeen. En tiedä miksi, mutta mulla on aina ollut joku sairas kiintymys mun koulukirjoihin. Lukiokirjoistaki on kaikki "tärkeät" tallessa, että jos vaikka tarviin. Sinänsä typerää... hädin tuskin luin niitä lukiossakaan. No anyway, mun tämän hetken kirjaläjä on tulvillaan toinen toistaan suurempia ja painavempia kirjoja. Varmasti palakittee raahata niitä matkalaukussa, kun palaa takasin kotiin. Mut munsta nää on oikeesti tosi käteviä.
No täällä systeemi meni niin, että otat ylös sun kurssit netistä, ja sit haet kurssinumeroiden mukaan tarvittavat kirjat kirjakaupasta. Mullaki oli yks sellanen kirja mille mulla ei ollu mitää tarvetta kotona (ja varat alko ollee suhteellisen finaalissa:)) nii siihen lyötii vaa tarra päälle ja nyt se on mulla lainassa tämän lukukauden. Jos kesken kaiken muutan mieleni, voin mennä ja maksaa sen. En usko. Se nimittäin 350 sivunen kokki sanakirja, ja totta kai englanniksi. En mie sillä kotona mitään tee.
Lisäksi tosiaa vaikka suomalaisena vaihtarina mun ei tarvii lukukausi maksuja maksaa, nii silti niitä maksuja tuli kurssit mukaanlukien jotiain tuhanisa dollareita. Siihen kuuluu asumiset, netti, kurssi materiaalit jne. En tiedä onko mun kurssit sitte vähä kalliimpia materiaalikulujen kannalta, koska... noh nii, miehän tuun syömään ne materiaalit... ainaki toivottavasti. Joten koulunkäynti maksaa, ainaki enemmän ku mie oletin. Varautukaa siis siihen. Ekoina kuukausina menee paljon rahaa kaikkiin välttämättömyyksiin.
Eli tässä vaiheessa olis varmaa paikallaan tosiaan todeta, että opiskelen Lapin yliopistossa matkailututkimusta ja teen Culinary artsista itselleni maisterivaiheen sivuaineen. Miksikö? Olen haaveillut omasta hotellista jo liki 10 vuotta, ja minua kiinnostaa erityisesti kulttuuri ja vielä erityisesti intohimoni on ruokakulttuuri. Haluan tarjota sitten omassa hotellissani ihania ruokailuelämyksiä (inflaation kokenut sana) matkailijoille, sillä onnistuneessa lomassa paljon painoarvoa saa hyvä ruoka. Olen mestarisyöppönä havainnut tämän henkilökohtaisestikin, mutta myös lukenut siitä painavaa faktaa. Culinary arts on osittain varmastikkin aikalailla köksän omaista. Minun valitsemat kurssit on: leivonnan perusteet, viinin perusteet, hygienia, ja johdatus kulinaristiseen ruoanlaittoon, gourmee kokkaus, vegetaristinen kokkaus, gourmee aasialainen ruoka, sekä tekniikka ja perusteet. That´s it. Tällä hetkellä paikallisia opareita 18, mistä mua on varoteltu, että se on aika paljon, mutten halua jättää mitää pois (tai haluaisin ton typerän hygienian, mutta pakko kai se on oppia sitäki :)) Se yks opettaja sano, et toi viinikurssi on kiva, mutta sen varmaa voi päätelläki jo nimestäki:)
Kävin eilen kokeilee mun "univormua", se oli ihan sairaan magee. Mustavalko ruudulliset housut ja valkoinen takki. Sit mun pitää itte hommata alle valkoisia t-paitoja ja mustat kengät. Siihen mun takkii tulee vissii mun nimi, ja sit saan sellasen siistin hatun. On nii mahtavaa. Ne saa viedä kotiinki, kun ne kuuluu kurssin hintaan, niin ku veitsetki. Kiva, ku koulunkäynti on ollu nii teoreettista aiemmat vuodet, nii nyt pääsee tekemäänki välillä jotain käytännöllistä. Muita vaihtareita siellä culinary puolella ei ole, nimittäin heti ku mun nimi mainittiin niin porukkaa tulee kättelee, et "aaa, the girl from Finland". Tosi ihania ihmisiä oli kyllä kaikki.
Tänää viimein oli ensimmäinen päivä kauan odotettua koulua, tähän asti ollu pelkkää orientaatiota. No, minun koulu ei tietenkää alkanu. Ihan epistä. Kämppiksillä oli ollu hauskaa. Mulla ei perjantaisin (huomenna) ole koulua (saa tehä pidennettyjä v.loppu reissuja), ja ens maanantaina on labor day, joten se on vapaa, ja iltaluennot alkaa ensi viikolla vasta torstaina. Eli mie en pääse kouluun vielä pitkään aikaan, voi pottu.
Mun sukunimen kanssa on muuten lepposaa täällä. "What´s your name?" "Henna Isohätälä" "WHAT?" "Isohätälä" "okay, write it down here". Se on täällä hassumpi, entä sillon Suomessa ala-asteella:) sähköpostiosotekki täällä on sillee, että etunimen etukirjain, toisen nimen etukirjain ja sukunimi @alaska.edu, joten mie oon hmisohaetaelae. Hihii...
Noh koska rahat meni yyber kalliisiin koulukirjoihin, oli kiva mennä vaihtarimixiin, ku siellä sai ilmasta ruokaa:D Me kaikki köyhtyneet opiskelijarukat vedettiin onnesta soikeina juustoja ja nachoja naamariin. Oli siellä muutenki tosi kivaa. Meille esiteltiin henkilökuntaa ja sit alko icebreaker, jolloin piti mennä porisuttaa itselle vieraita opiskelijoita. Se oli kivaa. Juttelin eri ihmisten kanssa, tuttujen ja uusien. Menin myös jututtamaan yhtä suurempaa porukkaa heidän pöytään. Ne kaikki vaihtarit oli Kiinasta ja ne sano, että niillä on joka perjantai ilta kuudesta alkaen sellanen oma ruoanlaittoilta ja pyysivät mut mukaa. Eli siis hengataa ja laitetaan kiinalaista ruokaa. Aattelin mennä. Huomenna en pääse, mut ehkä seuraavana perjantaina. Sit siellä oli kaks poikaa Saksasta, jotka lopuksi paljasti olevansa paikallisia, mutta kun ne näki, että meillä oli kivat pippalot ja ilmasta ruokaa nii ne vähä koijas. Halusivat tulla tsekkaan paikan ja syömää juustot. Lopuks meillä oli vielä arpajaiset, josta minä en luonnollisestikaa voittanu mitää. Tapasin myös kivan tytön Tanskasta, ja sen poikakaverin. Olivat täällä tutustuneet ja ihastuneet toisiinsa. Tämä poika oli nähnyt mun Billiesillä, eli siinä hostellissa, jossa vietin ekat yöt. Hän oli sielä vieläki, ja etsii kämppää. Hän pahoitteli, että oli hiljainen siellä ja sanoi muistaneensa, että olin koko ajan itkeneen näkönen. Eheheh.
Viime yönä olin yksin valveilla alakerrassa ja venailin, että Antti heräisi Suomessa, jotta saataisiin skypetreffit aikaseksi. Skype on kätsy keksintö. Kun eka kerran Antin kans skypetettiin, nii mua jännitti tosi paljon. Pöyhin vähä tukkaa ja lisäsin pinnin, että näyttäsin kivemmalta. Tuntu niin ku olis ollu ihan oikeat treffit. Aikaero on muuten tosi kiva juttu. Sitä nuokkuu läppärin äärellä yötä myöten, kun ei raaski herättää toista liian aikasin, jos sillä on yövuoroon meno edessä. Siellä päivä, täällä yö.
Kesken yksinään kukkumiseni meidän takaoveen koputettiin, ja mua pelotti ihan hirveesti... Kello oli puolen yön. Koska mulla oli valot ja ulkona pimeää, en nähnyt kuka siellä oli. Ikkunalasista heijastu vaa mun oma kuvajainen, ja näiden silmäpussien kanssa, seki oli itsessään suhteellisen pelottavaa katseltavaa. Tuli myös mukava mielikuva Urban Legends kauhuleffasta. Siinä leffan alussa kerrotaan, kuinka siinä yliopistossa oli aikanaan ollu joku kampuksella kiertävä sekopää, ja aina, kun se koputti oveen, mikäli opiskelija avasi, nii sille opiskelijalle kävi tosi huonosti... Noh, tämä lupsakka mielikuva mielessä seisoin keittiössä ja tuijotin ikkunasta. Mietin, että jos siellä on joku naapuri, se pitää mua ihan idioottina, ku vaa mähötän suorana sen edessä enkä uskalla avata ovea. Mutta jos siellä taas on joku hullu, nii mua ei oikeestaa edes kiinnsta, kuinka ääliönä se mua pitää. Lopulta tämä "joku" alkoi heilutella taskulampun valolla ikkunaa, sillä ilmeisesti se oivalsi, että tota tyttöä taitaa vähä jännittää. Poliisihan se oli. Meidän kämpän takana on väärin parkkeerattu auto. En tiedä ketä se keskellä yötä kiinnosti tai häiritti, mut sama kai tuo. Oon edelleen hengissä ja valmistaudun tulevaan v.loppuun. Avaan huomenna tilin pankkiin, käyn hommaa paikallisen liittymän, pesen pyykkiä ja siivoan:)
Rytmit alkaa tavallaa jo mennä Alaskan tahtiin, mutta vielä on sillee, etten muista minä päivänä tapahtu mitäki. Jos kysyt, että mitä teit toissapäivänä, joutuu hiljenee ja pohtii, et hetkonen mikä päivä sillon oli? mikä päivä nyt on? missä olin? kuka olen? mikä on elämän tarkoitus...? joo, kyllä sitä vähä kuutamolla on vieläki...
Hei hei rakkaat sinne Suomeen! <3
Ainii, tänää oli 20 astetta lämmintä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti