Viimeinen pelkotiloja aiheuttanut midterm ohi

Tänää oli leivonnan midterm (en kertakaikkiaan tiedä sille suomenkielistä vastinetta. Koe jotenki tuntuu vähäpätösemmältä). Mun lukeminen meni vähä höpöksi, ku piti tilata ruokaa, kattoo leffa ja sit lukea ilta. Noh, aina tuli kaikkee tärkeetä, kuten skypettely Antin kanssa, facebookittelu Idan kanssa ja "minä nyt oikasen hetkeksi". Illalla sit tilattii Miian kanssa kiinalaista. Sehän ei menny ihan nappiin, ku luettiin menua puhelinluettelosta ja ootettii, että Hayley tilaa meidän sapuskat ,ennen ku se lähtee leffaan, mutta lopulta Hayley vaa juoksee kauheeta rallia yläkerrasta, ja huikkaa ettei kerkiä, tilatkaa ite. O-ou.

Minä sitten rohkealla mielellä otin puhelimen kauniiseen käteen, ja aloin puhua pulpattaa tällä loistavalla suomalaisella aksentillani. Meillä oli pientä aksentti onkelmaa, ku toinen sössöttää suomen aksentilla ja toinen kiinan. Miia nauraa katketakseen olohuoneessa, ja minä toivon vaipuvani koomaan keittiössä, puhelin kourassa. Mulla on amerikkalainen prepaid puhelin, enkä oikee osaa käyttää sitä. Kun tämä tarjoilija viimein ymmärtää, että mitä haluan syödä, hän kysyy puhelinnumeroani. Enhän mie sitä tietenkää ulkoa muista, enkä tosiaa osaa kesken puhelun katsoa siitä puhelimestakaan. Sitte kysytään osotetta. Vastaan (kuten taksikuskeille ja kaikille), että kampuksella Cutler 108. "... Mutta mikä on teidän katuosoite?" No enhän mie sitä muista, ku tuolla on aina pärjänny. Alko vähä hävettää, ku soittaa kotiinkuljetusta, mutta ei tiedä omaa puhelin numeroa, eikä osotetta. Kunnon vajakki. "Tuokaa mulle ruokaa, mutta arvatkaapa ite että minne!"

Sekavan puhelun jälkee, ootettii sapuskoita tunti... nälkäsinä ja kärsimättöminä. Lopulta soitin uudestaan, ja kysyin, että onhan kaikki okei. Mussutettiin taas kilpaa, kunnes turhauduin ja lykkäsin puhelimen Miialle, joka nälkäsenä kurkki nenä kiinni ikkunassa, että josko lähettiä näkyis. Miia kiukutteli nälkäisenä puhelimeen, minun naukuessa taustalla, että ei nälkäkiukuttelua, ku ne luulee, että siellä nyt puhuu edelleen Henna. Puhelun jälkee, siinä sitte mietittii, että kuinkahan kukaa lähetti uskaltaa meidän oven taakse tuua ruokaa, ku tietää, että siellä on vastassa yks hullu nälkänen suomalainen ja yks aivokuollu pölijä.

Katottii sit leffaa, samalla ku "luin" midtermiin, ja sit heti perään katottii toinenki leffa Napapiirin sankarit. Se on paras leffa ikinä, ja jotenki niistä pojista tulee ihan meidän porukan pojat mieleen. Sellasia aina kaveria aattelevia, perus suomalaisia miehiä, niin hyvässä ku pahassa :) Mulla tuli koti-ikävä, ja kun pääsin kämpille, runoilin Antille herkän ja kauniin viestin, joka ei koskaa menny syystä taikka toisesta perille.

Tänää oli sit se midterm, ja meni ihan jees. Ensin tehtii se kirjallinen koe, ja sit piti tehdä suklaa keksejä ja sämpylöitä. Mun sämpylät oli hienoja, suklaakeksit rumia, mutta hyviä... totta kai, niissähän ei ole muuta, ku rasvaa, sokeria ja suklaamuruja. Nuilla ainesosilla ei voi pahaa keksiä tullakaa. Tiedän, että äiti ja iskä olis tykänny mun kekseistä. Siitä asti, kun vauva syntyy, laki velvottaa äitejä tykkään kaikista tekeleistä mitä lapset ikinä vääntää, on se sitte ra'aksi jääny kakku, tai vessapaperirullasta tehty askartelu, joka ei esitä mitään. Isä taas on aina kehunu, että "onpa hieno!", vaikkei se olis ollutkaa. Ku olin pieni, nii iskä sano, että heitän palloa pidemmälle ku se. Kun kasvoin isoksi, huomasin, että se tais vähä huijata. Mut noista rumista kekseistä se olis tykänny. Pitääpä soittaa isälle, kun pääsen koulusta. Tällaiset ajatusjuoksut (minun tapauksessani, ehkä kävely, varsinki maanantai-iltana) aina on niitä, jotka aiheuttaa ikävän tunteita.

Nyt tulin käymää vähä nollat taulussa kämpillä, ennen ku viinikurssi alkaa. Ei tullu tosiaa oikee nukuttua, ku tosiaa tuijotti leffoja yli puolen yön, tuli sit sänkyyn, pimeään huoneeseen tuijottamaan kattoa ja miettinään, et "ois kyllä pitäny lukee", ja sit heräsin aamulla kuuden jälkee lukemaan.

Olen yliopisto-opiskelijan irvikuva, niin stereotyyppinen, ku vain olla ja voi:)

Aamulla oli muuten -22C pakkasta ja nyt on 22.10.12.

Huomenna vikka midterm, mutten jaksa ressata sitä. Se on aika selvää pässinlihhaa... eli nyt ku sanoin noin nii huonostihan se tietenki menee:)

Mutta kyllä kyllä, maanantai takana, aurinko paistoi, Chef Jennifer tuli kesken kaiken viereeni seisomaan ja tokaisi: "Henna, hyvin menne. Tiedän, että luulet olevasi hidas, mutta sulla on tässä kaikki hyvin." Enkä edes sanonu mitää :D Chef Roddey oli tänää syystä taikka toisesta pois, ja oli vähä outoa ku se ei ollu koulussa...

Kaikkea ihanaa teille rakkaat sinne Suomeen.