tiistai 9. lokakuuta 2012

Spookyyyyyy...

Hmm... suhteellisen karmivaa...

Mulla oli iltakurssi, tehtiin rapuja, simpukoita ja kalaa. Oli herkkua. Koulu loppu 21.00 ja lähdin kävelee kampukselle. Olin ihan puhki poikki ja mietin et: "ei venäjä, en jaksa kävellä". Just sillon kampuksen shuttle ajo koulurakennuksen pihaan (se on siis se kampuksella kiertävä minibussi), ja mie hyppäsin ihan onnessaan kyytiin, ja mietin että vautsi vau kerranki mulle käy näin.

Kuski sano, että shuttle oli tilattu, tilaajaa ei näkyny, mutta onneksi mie sit satuin kyytiin, nii ei ollu turha reissu. Se oli herttanen se kuski. Kyydissä oli lisäksi kaksi opiskelijaa, jotka näyttivät olevan kuskin kanssa tuttuja. He kaikki heittivät huulta keskenään, kiusoittelivat toisiaan ja olivat jo etunimen tuttuja. Pojat vissii vakioasiakkaita. Kuski kysy multa, että mihin haluan mennä ja vastasin, että Cutleriin olen menossa, mutta heidän määränpäänsä MBS käy hyvin, voin kävellä ihan mielelläni. Toinen pojista äkkäsi aksenttini ja kysyi mistä olen. Vastasin, että Suomesta ja hän totesi, että that´s cool. Sen serkkujen sukujuuret ulottuu Suomeen historian hämärissä. Bussissa oli hetken hiljasta, ja tunsin oloni epäkohteliaaksi, kun en puhu kenellekään mitään, ja vastaan kaikille vain kun kysytään. Kysyin, mistä harrastuksesta tämä poika oli tulossa. Miekkailusta kuulemma. On harrastanut sitä kuusi vuotta. Kuski kutsui häntä paikalliseksi Zorroksi, kaikkia nauratti, sitten he utelivat tiedetäänkö Suomessa Zorroa. Lopuksi poika alkoikin jo kiusoittelemaan kuskia, kun hän oli jo niin vanha.

Olin taas loppu matkan hiljaa. Olin pitkän päivän päätteeksi hoitanut kohteliaisuuskeskustelut ja olin kypsä menemään kämpille. Shuttle pysähty, pojat hyppäs kyydistä, käänty varmaa oikealle. Mie hyppäsin viimeisenä bussista. Pojat toivottivat kuskille hyvät illan jatkot, ja mie viimeisenä toivotin kiitokseni ja toivotin hyvät yöt. Kuski kiitti lempeästi ja tokaisi: "it was nice to meet you Henna". Hymyilin, shuttlen ovet sulkeutuivat ja bussi ajoi pois...

Sit huomasin, etten missään vaiheessa, missään tilanteessa kertonut kenellekään mun nimeä...

On se jännä...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti