Tomaatti

Takana oli siis valvottu yö hostellissa, ja kun kello lähenteli aamu kuutta, ajattelin, että turha edes nukahtaa. Suihkun kautta taksilla kampukselle. Aloitin päivän hakemalla kämppäni avaimen. Piti allekirjoittaa lappu, jossa lupaan kohdella asuntoani kivasti enkä juota siellä alkoholia alle 21-vuotiaille. Sitten kohti asuntoani. Se oli todella ihana. En voinut kuvitella vastaavaa. Meillä on kaksikerroksinen asunto, jossa alakerrassa on olohuone ja keittiö (iso keittiö), ja yläkerrassa oli kaksi makuuhuonetta ja siisti iso vessa, jossa oli kaikille hyllytilaa. Jaoin huoneeni ranskalaisen tytön kanssa, joka aikoi olla täällä vaihtarina koko vuoden. Viereisessä huoneessa on tyttö saksasta, joka on täällä minun tavoin yhden lukukauden, sekä japanilainen tyttö, joka suorittaa täällä tohtorin tutkintoaan.

Ja here´s a note kaikille vaihtoa suunnitteleville! Eli ainakaan meillä kämpässä ei ollut mitään. Vessapaperista, paistinpannuihin ja peittoihin ja tyynyihin kaikki piti hommata itse. Eli siis kauppaan. Ostin itselleni halvimman lautasen, kaksi halvinta lasia, paistinpannut alennuksesta jne. Ainoa mihin panostin oli hieno murokuppi ja kahvikuppi, ne oli vain toiseksi halvimmat. Mutta ajattelin asian näin, iloinen mieli aamumuroista hienosta kupista -> iloinen päivä. Eihän tuollainen logiikka edes voi pettää. Amerikkalaiset tomaatit on isoja. Ja mansikat sisältä valkoisia. Ehdottoman huomionarvoinen juttu. Ostin itse kuitenkin normaalimman kokoiset tomaatit. Minulle neuvottiin kotoa lähtiessäni, että jos epäilyttää tai pelottaa, niin kannattaa luottaa vaistoonsa. Iso tomaatti epäilyttää. Niin se vain on.

Ja ostokset pakataan suoraan kassiin ja punnitaan kassalla. Varaa siis tähän operaatioon aikaa, enemmän kuin sittarissa tai prismassa.

Kämpillä purin tavaroita ja järjestelin huonetta. Laitoin Idalta saaman magneetin esille: "PARAS YSTÄVÄ. Hätätapauksessa ota lasi viiniä, vedä syvään henkeä, ja soita minulle". Nostin myös koko kaveripoppoon ostaman karhukarkotin kellon pöydälle... vaikkakaan porukka ei tiennyt kuinka se toimii jääkarhujen kohdalla, vetääkö puoleensa vai karkottaa. Saanan antamat worry peoplet tyynyn alle, ja huone oli valmis.

Kouluun rekisteröinti oli siisti juttu, sain oman opiskelijakorttini (siinä on jääkarhun kuva!) ja siistin kynän ja paljon muuta. Ihmiset on aivan mahtavia, avuliaita ja kaikki kilttejä toisillensa. Uskomatonta. En saanut päiväuneja otettua koko päivänä. Illalla oli BBQ ruokailu, missä kävin vetäseen hampparin ja sit painelin kämpille nukkumaan. Edellisten kolmen päivän aikana olin nukkunut yhteensä ehkä 17 h pätkittäin, ja yksikään näistä nukutuista tunneista ei kuulunut edeltävään 26 tuntiin. Mietin, että olisiko pitänyt jäädä hengaamaan, mutta olin jo sellainen nollataulu, et oli parempi mennä piiloon muilta ihmisiltä.

Ja tänään aamulla viideltä ylös. Eiköhän nämä rytmit tästä joskus asetu.