TEHTÄVÄ etsi viisi eroavaisuutta Lapin maisemaan
Minä totta kai eksyin lenkilläni kampukselle ja kiersin ympyrää. Viimein löysin kartan ja tutkaillessani sitä, viereeni tuli tummatukkainen tyttö. Tarvehdimme toisiamme ja kyselimme mihin toinen on matkalla. (Täällä sitä turinointia harrastetaan paljon). Tyttö oli jostain Teksasista tai vastaavasta ja sovimme kävelevämme yhtämatkaa. Jahka olin paikantanut itseni kartalta, lupasin ohjeistaa tytön sinne minne hän haluaa päästä, sillä hän oli saapunut juuri viime yönä ja minä olin ollut täällä jo edeltävän päivän. Totta kai tilanne päätyi siihen että tyttö löysi määränpäänsä ja lähti viemään minua kädestä pitäen perille, kuinkas muutenkaan.
Kampukselta löytyy kaikenlaista ravintolosta kiipelyseinään, poliisi- ja paloasemaan lähtien. Koska tämä on pinta-alaltaan Venäjän luokkaa nii täällä kulkee sellaisia söpöjä sinisiä shuttle-busseja, joilla pääsee kulkee opiskelijakortilla ilmaiseksi. Koska minun kaikki tunnit on tuolla hornantuutissa, nii mie voin soittaa sellaselle bussille et kohta lähtisin tunnille, nii ne käy erikseen nakkaamassa. Todella outoa, kukapa sitä jaksaiskaa itte kouluun asti kävellä. Lisäksi, jos pelottaa illalla pimeällä kävellä yksin luentosalilta kämpille, nii voi soittaa vartijan saattamaan. Ei täällä koskaa kuulemma mitää pelottavaa ole sattunut, mutta opiskelijoilla on sitte turvallinen olo. Olis varmaa tosi vaivaannuttavaa, ja pitäs keksiä valmiiksi joitain puheenaiheita. Mut iskä voi huokasta helpotuksesta, kun tällainenkin palvelu on tarjolla:)
Eniten täällä pitää lähinnä pelätä, että karhu syö tai hirvi kiusaa. Fairbanks ei nimittäin ole niitä pahimpia rikospesäkkeitä USA:ssa. Hirvistä ja karhuista varoitettiin jo vaihtari infossaki. Joku vaihtari oli kuulemma joskus verrannut omassa päässään hirveä lehmään, ja ajatteli että miksipä sitä ei vois mennä lähemmäs porisuttaa. Tarina ei kerro miten siinä kävi, oliko hirvi kiva kuin lehmä. Vaihtari infossa oli paljon muutaki juttua. Jos jätetään ne kaikkein mielenkiintoisimmat sadat eri täytettävät kaavakkeet jne jne jutut pois, nii meille opetettiin talvesta paljon kaikkea. Jos menee alle
-40 asteen nii käsin ei saa koskea metalliin, koska sit jää sormenpäät matkasta. Meitä opetettiin pukeutumaan kunnolla sillee kivasti et vaan silmät näkyy. Puuvillaa ei saanut käyttää, koska se paleli hikoilun takia enemmän, sekä meille opetettiin, että kaamoksen aikaan voi tulla paha mieli, jolloin voi käydä hakemassa health centerista sellasia ilosenmielen lamppuja. Aika tuttua juttua, mut mua alko suomalaisenaki jo talvi vähä pelottaa. Liekkö uskaltaa enää kotiinkaa palata, jos siellä on kylymä.
Siellä vaihtari-infossa sai juoda kahvia tai teetä ja ottaa keksejä tai appelsiineja. Otin oman appelsiinin laukkuun, että saan syödä sen myöhemmin. Meidät jaettiin kolmeen eri ryhmään ja sit kierrettiin eri infoissa pienemmällä porukalla. Ensimmäisessä infossa kaikki söi oman appelsiinin paitsi minä, lopussa alko herkuttaa jo ittelläki, mutten uskaltanu alottaa, et jos sit pitääki jo siirtyä seuraavaan kohteeseen. Noh, seuraavassa avasin heti oman hedelmäni, ja samantien se nainen alkoi torua siitä, miten hänen kanssaan ei saa koskaan katsoa puhelinta. En tiedä mistä moinen keskutelu sai alkunsa, mutta joo näin oli. Se oli kunnioituksenosoituksen puute ja saa hänet todella vihaiseksi ja niin ei toimita koskaan. Minua alkoi pelottaa syödä sitä typerää appelsiinia, jos tämä rouva kokee etten kunnioitakaan häntä ihan niin paljon kuin olis tarvis. Tätin puhelimia vihaava katse kiersi ympäri luokkahuonetta ja pelkäsin koko ajan sen pysähtyvän minun appelsiiniin. Noh, mussutin appelsiinin nopsaa ja kohta täti kertoikin jo vitsejä ja se olikin ihan kiva. Ja ymmärtäähän sen, hänen pointtinsakin siis. Kokeileppa itse keskutella ihmisen kanssa, joka samalla pelaa sitä typerää wow:ia vai mikä lie se sitte olikaa. Ei nimittäin ole kovin hedelmällinen keskustelu.
Nanuuk on jotain eskimokieltä ja tarkoittaa jääkarhua, tätä sanaa näkee täällä vähän siellä ja täällä. Luulin ensin, että nanuuk on täältä jonkin Alaskalaisen alkuperäis heimon nimi, joten onneksi en mennyt kutsumaan ketään nanuukiksi. Täällä tosiaa on alkuperäisiä pohjoisia kansoja, niin kuin Suomessa saamelaiset, joilla on oma kielensä ja kulttuurinsa. Meidän yliopistossa on kurssejaki, joissa voi opiskella heidän kieltään. Ajatus houkutti todella paljon, mutta veikkasin, että minun olisi kyllä ennemmin järkevämpää opetella saamea. Keskityin siis ottamaan culinary arts kursseja. Meidän koulun logossa tosiaa on jääkarhu, samoten ku vähä kaikkialla muuallaki. Siksi ostin eilen Artulleki jääkarhu koiranlelun. Just sellasen mistä se tykkää <3 nyt on poitsulleki ekka tuliainen.
Eilinen yö oli tosi jännä. Kampukselta lähti niitä shuttleja hieman ennen puolta yötä kohti Fred Meyersia, paikallista isoa Prismaa. Opiskelijat sai paljon alennuskuponkeja, esim kaikesta käyttötavarasta ja vaatteista -20 %, ja sitte meidät kyyditettiin kauppaan. Kaupan jono oli pitkä kuin nälkävuosi. Tuntui kuin olisi jonottanut, johonki uuteen prameaan yökerhoon. Ovet avautuivat puolelta öin ja meillä oli 2 tuntia aikaa ostaa mitä halus, ruoasta lähtien. Musiikki oli isolla ja kaikui ympäri kauppaa, siellä jaettiin ilmaisia meikkejä, vihkoja ja maistiaisija jne. Fiilis oli tosi kiva. Kauppa oli auki ihan vain meitä varten.
Mun kämppikset on tosi kivoja, sellaisia joiden kans on hyvä asua. Ja mennessäni vaihtari-infoon, kuulin kun joku puhui suomea. Sen enempää miettimättä, tein vauhdilla uukkarin ja pomppiin seuraan tarkastamaan mistä moinen hassu kieli kuului. Jei, tyttö Torniosta. Vaihtari-infossa oli myös kaksi norjalaista ja kolme ruotsalaista vaihtaria. Kun oot kaukana kotoa, kaikki pohjoismaalaiset tuntuu siinä vaiheessa kotimaasta saapuvilta.
Tänää on paloasemalla BBQ juhlat, ja sitä ennen on vaihtari mix. Huomenna alkaa koulu, ja mulla on ekat luennot Gourmet Asian cooking! Jei! Koulusta sitten myöhemmin lisää!
HEISSAN! Aattelen teitä koko ajan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti