Meidän kiitospäivän illallisella mie lupasin olla vastuussa salaatista. Hayley oli pääjehu, sillä se hoiti kalkkunan ja täytteen. Anna hoiti omenakakun, May sweet potatoesin, Miia pottumuusin, Erica kurpitsakakun, Ben viinin ja ja... Samai Margaritat jne jne :D Meillä oli iso porukka syömässä ja munsta se oli ihanaa. Jokainen amerikkalainen nuori oli kaukana kotoa, eikä voinu viettää kiitospäivää vanhempien kans, ja me Eurooppalaiset haluttiin kokea oikea kiitospäivä, nii oli kiva lyödä hynttyyt yhteen. Ja nyt sain viettää mun kiitospäiväni täällä niiden ihmisten kanssa, joiden kanssa sitä eniten halusin.
 |
| Kalkkuna valmistuu |
 |
| Ericaa lainatakseni: When poor college kids come together, we can have one heck of a meal |
 |
| Meidän kiitospäivän vaihtariporukka. Saksa, Ranska, Britannia ja Suomi edustettuina:) |
 |
| Jenga: Hayley ja Erica:) |
 |
| Kun oli aika tehdä tilaa Twisterille:D |
Viikonloppu meni pelatessa erilaisia pelejä ja sunnuntaina meitä lähti leffaan 10 henkeä. Oli tosi kiva mennä isolla porukalla. Käytii kattoon uusin James Bond, ja munsta se oli tosi hyvä. Ja muuttu entistä paremmaksi, kun Antti selitti mulle myöhemmin sen koko leffan juonen. Kun ekaa satsia lähettii viemää kampukselle, me jäätii venaileen leffateatterille. Mie pelasin rallia ja meni hyvin. En ollu viimenen maaliin saapuja, ja autoki räjähti vain kaksi kertaa. Olen kehittynyt siis autokuskina vaihtoni aikana:p Sit pelattiin Jurassic Park peliä. Olin huono, mutta mulla ei ookkaa vielä kokemusta dinosaurusten ampumisesta, joten huonous sallittakoon.
Maanantaina oli kiva mennä taas kouluun ja nähä kaikkia pitkän tauon jälkeen. Meillä oli leivontaa ja me kuorrutettiin kakkuja, jotka me oltiin leivottu aiempina viikkoina. Mie laitoin mun High ratio -kakun väliin omenahilloa, kuorrutin sen suklaatahnalla ja piirsin siihen perhosen valkosella tahnalla. Tää on nii pöljää, ku oppii englanniksi nuo termit, nii ei oo mitää tietoa mitä ne on suomeksi:) Vouhotin mun perhoskakulla Chef Luisille, ku munsta se oli nii hieno. Se katto sitä ja sano, et: "sun pitäs tulla tänne ens lukuvuodeksiki, nii voisit tulla mun kuorrutus ja koristelu kurssille." :D Ei vissii ollu nii spesiaalikakku ammattilaisen silmään:D No kämppikset tykkäs. Kiva, ku ne ei nää koskaa kenenkää muiden kakkuja, ku mun nii niillä ei ole mitää mihin verrata.
Eka Final koe meni täysin nappiin. Kävelin luokkaan, ja alettii just kattoo videota. Jessica sanoo mulle, että: "koe on tämän jälkee". Ihmettelin, et mikä koe, ku eihän meillä enää ole testejä, ku tämän piti olla viimeinen kerta ennen finalia, ja meidän piti kerrata. Tättärää. Se oli niin noloa ja niin kamalaa.
"What exam? Quiz? Preapring? FINAL??? when? NOW????!!!!
Panikkissa miettiin, että mitäs nytte. Ei kai se auttanu, ku purra hammasta ja tehdä final, johon en ollu lukenu. Henna fiksuna tyttönä oli Havaijin reissun aikana missanu viimeset tunnit ennen koetta ja kattonu aikataulun väärin. Kylle se koe meni itte asiassa oikeestaan tosi hyvin. Ainaki sellanen fiilis jäi, ettei olis mitää hätää. Leikkö opettajakaa olis edes huomannu, et sössin kaiken taas totaalisesti, jos en olis paniikissa henkgittäny vinkuen ja hikoillu ku hevonen.
Noh, pohjalta ei voi ku nousta. Tämä on minun lempilauseeni, jota hoen aina aamulla herätessäni.
Seuraava päivä koulussa meni paremmin. Se oli viimeinen tunti, ennen loppukoetta mun kokkauskurssilta. ELI FINAL ON ENSI KESKIVIIKKONA! Tein possupihviä, uuniperunoita, höyrytettyjä kasviksia ja mustikkaminttu maustevoita. Nykyään meidän pitää jo panostaa kovastikki siihen miten se pitää esitellä lautasella. Mulla oli koko elämäni sievin lautanen. Se oli niin nätti. Asettelin ne sillee nätisti lautaselle ja laitoin koristeeksi muutaman mustikan ja mintunlehden :) Harmi ku ei ollu kameraa...:(
Keskiviikkona mentiin läymää Marlins-pubissa; mie, Samai, Tyler ja Ben. Käytiin pyörähtää ja hengattii vähä aikaa ja paineltii nukkumaan. Oli kivaa. Kaikkein hauskinta tais olla sinne meno. Täällähän on tosiaa ollu jotai 1,5 kuukautta noin -30 astetta ja keskiviikko yönä oli jotain - 34. Me päätettiin, että voidaan mennä sinne kävellen, ei taksilla. Ei se niin kaukana ole, noin 20 minuutin kävelymatkan päässä. Meidän oli kirjaimellisesti juostava ja pompittava koko matka ettei jäädytä hengiltä, kun kellään ei ollu toppahousuja.
Nyt oon jo käyttäny niitä täällä päivittäin. Edelleen kävelen mieluummin kouluun, entä hyppäisin shuttlen kyytiin, joten toppahousuista on nyt tullu mun parhaat ystävät. Mut tuolloin Marlinsiin mennessäpä en niitä laittanu, kunnon tonttu.
Mutta oli kyllä kivvaa:) kotiin päästessä runoilin antille tosi söpön viestin ja nukahdin saman tien.
Torstaina menin illalla harjottelemaan mun kokkikurssin loppukokeeseen. Minun resepti on Paprika Chicken, jonka teen riisin ja pistaasipähkinöiden kera, ja kaverina on parsakaalia ja porkkanoita. Se pitää tehdä kokeessa 1,5 tunnissa, ja nyt ku harjottelin, nii mulla kulu aikaa vaan se neljä tuntia. AWESOME! Poltin ekalla kerralla riisin pohjaan ja jouduin alottaan alusta. Aluksi suunnitelmassa oli laittaa kaveriksi pelkästään parsakaalia (ku se on nii sievän värinen), mutta sitte ku annos oli valmis, se oli niin ruma nii on pakko lisätä siihen vielä porkkanaa väriä antamaan. Valmiissa annoksessa olis hyvä olla vähintään kolmea eriä väriä.
Miettiin, kun Chef Luis koko ajan halus, että tulisin koulun jälkee kokkaamaan ja reenaan loppukokeeseen, että pitääkö se mua jotenki laiskana, tai onko sillä palanu lakki mun kans, ku se koko ajan tuntu pommittavan, että pitäs olla keittiössä vapaa aikana. Mie, kun oon kuitenki aina tykänny, et se on huippu opettaja. Torstaina se sitte autto mua koko päivän tekemään sitä mun loppukokeen annosta. Loppussa, se katto sitä mun lautasta ja kysy, että mitä mieltä minä siitä olen, ja vastasin, et: "minusta se on ruma" ja se vaa vastas, et: "totta, niin minustaki". Sit se haki mulle porkkanoita ja neuvo mua tekemään lautasesta sievemmän. Sit se käski mun hakea sille kaikki jutut valmiiksi, että se voi näyttää miten teen mun kasvikset paremmin. Tajusin sitte kotiin kävellessäni, ettei kyse ole siitä, että se ajattelis kenestäkää opiskelijasta mitään pahaa. Se vaan haluaa, että opin kunnolla. Se vaan välittää opiskelijoistaan tosi paljon, ja tykkää työstään. Mie jään maanantaina koulun jälkee harjottelemaan uudestaan Chef Luisin kanssa. Se tosiaa viettää joka päivä vapaa-aikaansa meidän opiskelijoiden kanssa ja antaa ekstra apua:)
Mun viimenen community service oli perjantaina. Se oli mukavaa. Niin erilaista, kuin ensimmäisten sillon Potato festien aikaan. Nyt ku keittiö on jo oma, ja kun tuntee paikat nii se on paljon lupsakampaa. Ihmisetki on jo kavereita ja Cheffit jo täysin tuttuja.. Ja tosiaa, ku vielä tietää, et nää on mun viimesiä päiviä siellä, niin osaa arvostaaki ihan erillä tavalla siellä oloa:(
Chef Luis on huippu, kun se antaa vastuuta ja laittaa tekemään juttuja joita en osaa,. Ja se laittaa aina kokeilemaan uudestaan ja uudestaan. Se ei kuitenkaan koskaan jätä mua yksinään väkertää niiden kanssa, vaan on vieressä. Nytki se tänää katto, ku sähelsin siinä ja se vaa sano, et "älä nolostu" ja mie tokasin, etten mie oo nolostunu, vaan oon punanen, koska mie panikoin.
Perjantaina oli myös Mihon läksärit. Anna laitto meille ranskalaista ruokaa. Näytti ja maistu ihan sairaan hyvältä. Pitää pyytää resepti:) Miho lähtee Japaniin ensi tiistaina. Tämän viikonlopun jälkee mulla on vaa yks kokonainen viikko jälellä täällä. Herran jestas. Äiti sano, että nauti nyt siellä olosta, koska tämä on viimenen kerta ku lähet enää ikinä mihinkää:) Oon valmis sillee tulee kotiin, mutta en oo vielä sisäistäny, etten tapaa näitä ihmisiä koskaan. Opettaja Chef Luis kysy tänää, et voidaanko olla facebook kamuja, jotta voin aina kysyä apua, ja se haluaa tietää, et miten kehityn näissä mun taidoissani tulevaisuudessa. Se oli tosi mukavaa:)
Irtisanoin kämpänki tänää... aika loppuu aika loppuu
Ja minun heilani täytti jo 26-vuotta :)
ONNEA ONNEA PIKKU MURULAINEN <3
Ihana tosiaa. Skypettelin Antin kanssa, ja Antti kysy, et oliskohan ollu parempi, jos mie olisin lähteny Amerikkaan pikkasen myöhemmin. Mie harkitsin ja sanoin, että minusta tuntuu, että jos oltaisiin odotettu pitempään, mie en olis välttämättä edes lähteny, kun en olis halunnu lähtee sen luota mihkää. Antti sit vaan totesi, että "olisit sinä. Mie olisin vaikka potkinu sinut sinne, kun tiedän, että oot aina sinne halunnu, enkä halua syyttää itseäni siitä ettet menny"... Siinä voi tyttö miettiä sitte ihan kaikessa rauhassa, että miten hienon poikaystävän se on itselleen saanut. Huh huh <3
1.12. sain avata äidin lähettämän joulukalenterin. Tai tavallaan avata. Miehän oon jo alkanu avaan sitä loppupäästä, kun järkeilin, että lähen täältä Fairbanksista jo 14. päivä, nii loppupään luukut on vapaata riistaa jo aiemmin :D
Ps. sunnuntain lisäys:)
Mie pääsin eilen jääkiekkopelissä sille isolle screenille:) Mie tanssin/hytkyin/hyllyin/liikuin musiikin tahdissa, kun yhtäkkiä huomasin screeniltä, että siellä liikuskeli oranssi pallo (mie) ja kaverit katto ympärillä ja alko nauraan. Se oli tosi hassua, ja vähän kiusallista. Koska minulla kun ei ole mitenkää tyylikkäät cheerleader muuvit. Kuten Miia lainatakseni: "ihana, kun sie et vaa heilut siinä, etkä mee yhtää musiikin tahtiin." :) Me tosiaa hävittiin 4-0 peli. Mutta, kuten sanottu, joskus pitää hävitäkki elämässä, että oppii voittamaan. Minun jokailtainen mantrani:D
Hei hei rakkaat taas sinne Suomeen:) kohta siellä!!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti