7.12.12 kirjotettu_________________________________________________________
Olin ihan hirveä ressierkki tuon kokkauskurssin loppukokeen kanssa. Tiistaina mulla oli hygienia kurssin toinen koe, sit illalla oli Gourmee cookingin loppukoe, ja samaan aikaan pitäisi valmistautua siihen pelottavimpaan loppukokeeseen, eli mun pitäis seuraavana päivänä laittaa koulussa se ruoka, jota olin Chef Luisin kanssa harjotellu.
Mutta ennen kuin palaamme keskiviikon kokeeseen, niin Miho lähti tiistai yönä. Halattiin ja vaihdeltiin joululahjoja. Annoin sille joululahjaksi äidin lähettämän Muumi-mukin. Aloin selittää sille, että "oon kuullu, että te tykkäätte Japanissa Muumeista. Eli Muumi on..." "WAU! Kyllä minä tiedän mikä Muumi on. Mie rakastan Muumeja." :D Eli nyt tiedän varmuudelta, että Muumit on Japanissa in:)
Munsta ei tuntunu yhtää siltä, että Miho lähtee. Se on nii monet kerrat lähteny tuosta ovesta rinkka selässä ja kohta tullu takasin. Sain Miholta ja Annalta Alaskalaiset käsintehdyt korvikset. Ne oli tosi kauniit:)
Vaikka se tyttö paino oven kiinni perässään, ja halattiin nii, että" hei hei, hyvästi hyvästi", ei tuntunu yhtää siltä, että itkettäs, ku ei vaa ollu sellanen olo ollenkaa, ettei me enää nähtäs. Yöllä kuitenki näin ihan outoa unta.
Mie, May ja Anna oltiin Japanissa nuotiolla sellasessa ihanassa lumisessa metsässä (näytti kyllä suomalaiselta koivumetsältä, mutta Japanissa me oltiin) ja ooteltiin Mihoa. Yhtäkkiä se hiihti meitä kohti ja laulo tosi kauniisti. Me siinä sitte ihasteltiin sen kaunista laulua. Vaikka se oli ehkä taiteellisin ja esteettisin uni, jonka mun aivot on koskaan pystyneet luomaan, se oli samaan aikaan, ku jostain imelästä b-luokan musikaalista. Mut kiva uni kuitenni.
Keskiviikkoaamu siis oli kamala. Ressasin ja teki mieli itkeä hysteerisenä jossain nurkassa sitä mun koetta. Paineita loi vielä enemmän se, että Chef Luis oli auttanu mua NIIN paljon sen kokeen kans, et tosi epäkiitollinen olo tulis, jos sen nyt sit sössis. Ensin taas oli leikkaustaitoja ja me leikeltiin kaksi porkkanaa, sipuli, peruna ja selleri. Ihmettelin ku se yks tyttö jotenki aina pyöri mun ympärillä ja tuijotti mua aina mun seläntakana. Lopuks se tulee hiljaa ja kysyy, että "Henna, voitko lainata sun kuorintaveitseä?" Rassukka, seki oli ihan ressi, ja sillä näköjää oli jääny yks veitti kotii. Sellasista aina vähennetään pisteitä. No loppu hyvin kaikki hyvin, ja kukaan ei koskaan saa tietää... paitti nyt ku kirjotin siitä nettiin :D
Sellerin sössin tosi hyvin, ku en älynny sitä, mutta muuten meni ihan jees. Sit aloin tehdä mun Paprika kanaa, johon tuli kaveriksi ne parsakaalit ja porkkanat, ja pistaasiriisi pilaf. Mulla oli aikaa 1 tunti ja 50 minuuttia, eli melkein kokonaiset kaksi. Aloin rauhassa kokata, ku mun lautasen esittely oli vasta kello 13.50. Olin laittamassa kanaa vasta uuniin, ku katoin kelloa ja huomasin, että se oli jo 20 yli. Säikähin, ja aloin paniikissa tekeemään riisiä, että saisin senki pikasesti uuniin. Laskeskelin, etten millään saa niitä valmiiksi, ku kana voi viedä 40 minuuttiaki siellä uunissa ja mulla oli enää 30 minuuttia. Se oli ihan kamalaa. Lopuksi avauduin Jessicalle, ettei tästä tuu mitää, oon nii rajusti myöhässä. Vähä aikaa siinä ku poristiin, nii se sano mulle, että Henna kello on vasta 12.30... Eli mulla oli vielä yli tunti aikaa. Ensin tuli tunne, etten ymmärrä, enkä enää osaa kelloa. Sitte rauhotuin ja aloin hymyillen kokkailemaan kaikessa rauhassa.
Hah, Chef Luis pyöri aina tarkkailemassa, etenki ku alotin kasvisten teon, ja näytti että sitäki vähä jännittäs :D Se sit huijas mua uudestaan, ku mulla oli oikeesti se 20 minuuttia aikaa, nii se huikkas, että "Henna 2 minuuttia". Mulla meni taas naama ihan punaseksi ja aloin heilua joka suuntaan. Puolessa minuutissa se sitten oikaisi, että se oli vitsi, jollon mie olin sitte ihan kuutamolla sen kellon suhteen ja vaan tuijotin sitä, enkä älynny kertakaikkiaan, että paljonko se oli.
Kun mun vuoro läheni, asettelin niitä kaikkia ruokia siihen mun lautaselle ja se oli ihan äly vaikeaa, koska mua jännitti niin paljon, että mun kädet tärisi. Kun menin Chef Roddeyn luo nii seki alko nauraa, että mullahan tärisee kädet, ja palijo. No loppu hyvin kaikki hyvin. Ruoasta tuli 97/100, ja Chef Roddey käänteli mun lautasta, anteli vinkkejä ja sano jopa, että se yrittää keksiä mistä voi ottaa pisteitä pois. Pikkasen kuivasta kanasta lähti kolme ropsia. Se oli hyvä, ku Chef Louis tuli siihen viereen kuunteleen sitä arvostelua. Chef Roddey maistaa kanaa, ja Chef Louis arvaa: "Liian kuivaa?" Ja Chef Roddey nyökkää, että niin on. Vissii Chef Luis jo tuntee mun kanan kuivuus asteen unissaanki :D Sitte Chef Roddey tutki mun riisiä ja kysy, että onko se... joku sana. Enkä mie älynny. Kerroin, että se oli Pistaasiriisi pilaf. Sit se kysy, et se näyttää niin ku olisin ottanu sen suoraa paketista. En oikee älynny mitää, mut sit Chef Luis sano, että: "ei ku se teki sen itte kokonaan." Sit vasta älysin, et se luuli sitä valmisriisiksi :D En ole eläissäni ressannu mitää koetta noin paljon, en koskaan.. Ehkä yliopiston pääsykokeita ja ruottin kirjotuksia.
Mulla oli nii hyvä mieli sen kokeen jälkee. Juoksin vessaan, vaihtoin kauheeta rallia kamppeet ja olin ilonen, ku pikku varsa niityllä. Porisutin luokkakavereita käytävällä, kun Jessica huutaa, että Henna unohditko sun housut tänne. Mulla hyppäs sydän kurkkuun ja katoin nopeaa mun jalkoja. Jessica nauraa, että se meinaa mun kokkihousuja, kun vaihdoin ne vaatteet :D Olin vähä liian mielissään...
Torstaina nostettiin viinilasilliset Suomen kunniaksi, mie, Miia, Patric, Mike, Ben ja Samai, kun oli Suomen itsenäisyyspäivä. May kirjotti mulle samaan aikaan facebookissa, että onko mulla mun avaimet mukana, että saako oven laittaa lukkoon. Pyysin sen meidän messiin, nyt ku se viimein on kämpillä. "Mulla on jo pyjamahousut jalassa." "No juokse sit lujaa" Ja se juoksi. Oli kiva itsenäisyyspäivä, vaikka mun seurassa oli vaan yks suomalainen, Miia, oltiin kaukana kotoa, eikä saanu polttaa kynttilää:) Samai nauro, että se on meksikolainen, mutta se jännittää Britannian kuningashuoneen perheenlisäystä ja Suomen presidentin linnan juhlia. Se on jo niin kansainvälinen nainen :)
Tänää oli kengässä ihana yllätys, kun lähdin aamulla viemää pyykkiä. Katoin ekka, että joku on laittanu mun kenkään roskia, mut sit huomasin, että siinä oli kuusen oksa, karkkia ja snapsilasi. Kun May tuli alas, kysyin että tietääkö se kuka tämän lahjan toi. Saint Nicholas kuulemma. Jos on puhtaat kengät tai on ollu kiltti, nii saa Saint Nicholasilta lahjan. Muutoin se laittaa kepin sun kenkään :) Vähänkö ihana!
Viimeinen viikonloppu Fairbanksissa lähtee käyntiin, tosi outoa:)
Mutta piskuiset, 1,5 viikon päästä olen jo siellä. Kamala ikävä!
Pusi pusi (sanat, jotka leviää maailmalle, ku ihmiset kuulee ku mie skypettelen Suomeen:D)
_______________________________________________________________________
Joo, on kyllä sellanen viikko takana, että tietää eläneensä.
viikonloppuna ei alussa ollu mitää ihmeempiä. Söin pizzan samassa ajassa ku muut söi kaks palaa ja säästi loput iltaan. Mie tykkään pizzasta :) Ja oon itteasiassa saanu lempinimenki miss five slices, ku kerran piti jakaa Hayleyn kanssa pizza ja mie söin vahingossa viis palaa ja sille jäi kolme... minun kanssa pittää pittää puolensa, kun on ruoasta kyse.
Meillä oli perjantaina läksärit. Pienten ongelmien jälkeen me saatiin kuin saatiinki kemut aikaseksi ja oli kivaa. Naapurissa saksalaisella Tobyllaki oli pippalot, nii juostii välillä molemmissa bailuissa.
 |
| Pikatarjottavat yllärikekkereihin |
 |
| Ihania ystäviä: Tyler, Beth, Rusty, Lacey ja Ashley |
 |
| Me tytöt |
Lauantaina mentiin Chena Hotspringseille mie, May, Miia, Ben ja Tyler. Se oli tosi mahtava, kannatti mennä, vaikka tuntu että ramasee, ja teki mieluummin mieli jättää välistä, ku näytti ettei ehditä viimeiseen jääkiekkopeliin.
Mie luulin, et se on sellanen kämänen mutakuoppa metässä, josta joku on keksiny nyhtää kympin, että ihmiset pääsee sinne ittesä sotkemaan. Mutta ei. Se oli sellanen resort, missä oli hotelli ja hierojat, lahjatavarapuodit jne. Se mutakuoppa oli aivan ihana. Mentii sinne tosiaa nii myöhään, että oli ihan pimeää. Ja se vesi oli tosi lämmintä. Kuvien otto oli vaikeeta, ku siellä oli niin paljo höyryä, ettei oikee nähny mitää. Mie marisinki, että miten ihmiset ottaa täällä kuvia, ku eihän täällä nää mitää. Ben tokas, ettei ihmiset yleensä kannakkaa kameroita järveen :D
Ehittii kuitenki tuolta jääkiekkopeliin, mikä oli loistava juttu. Se oli kauden viimeinen peli, nii se oli ihan täynnä yleisöä ja peli meni jatkoajalle. Oli jännää. Ja me VOITETTIIN! Se oli loistava viimeiseksi peliksi. Vastajoukkue koostui vihaisista pojista. Ne yritti höykkyyttää Nanookseja koko ajan, joten ne istu koko ajan siellä mökötyskopissa, ja yks joutu sinne tönästyään tuomaria.
Pelin jälkee mie valmistauduin maanantain kokeeseen ja menin nukkumaan. Sunnuntaina sitä vaa opiskelitii ja ressattiin. Valvoin sunnuntain ja maanantain välisen yön melkee kokonaan. Kahden tunnin yöunilla loppukokeeseen, kyllä kyllä.
Se oli ihan kamalaa. Tein typeriä virheitä, jotka aiheutti mulle lisää paineita ja tunsin itseni pahemman luokan idiootiksi. Teki mieli heittää kinttaat tiskiin ja alkaa itkemään. Mutta hammasta purren sitä sit saatii se kääretorttu aikaseksi.
Eli meidän homma oli tehä eräänlainen kääretorttu pohja. Siihen sitte piti tehä simple syrup, jonka sai ite maustaa haluamallaan tavalla. Mie laitoin siihen kanelia. Aattelin, että ois kiva kokkeilla, ku en halunnu mitää yli makeaa. Se oli hyvä valinta, vaikka olinki aika avuton sitä tehdessäni.
Sit sinne väliin sai laittaa mitä halus, mie laitoin mansikoita ja banaania. Lisäksi sinne piti tehdä Italian buttercream, jonka sai maustaa myös miten halus. Buttercream koostuu yli kilosta sokeria, munista ja voista... tulikohan siihen sitte muuta? Vanilja tippoja laitoin...
Sit päälle suklaa kuorruke.
Se oli hyvä torttu ja opettaja tykkäs kyllä, olin vaa nii toivoton idiootti, kun tein sitä, että siitä lähti pisteitä rutkasti pois. Mutta, sekin koe oli ohitse, ja loppu alkoi todella häämöttää.
 |
| Nalle Puh |
 |
| Akakabuto |
Ei tuo Nalle Puhin kuva nyt asetu paikalleen, ihan sama :)
Matikan koe meni ihan jeessisti, mutta kotia lähtö jännitti jo siinä määrin, että uni ei tullu vaikka yritin mennä suhteellisen aikasin nukkumaan. Muutaman tunnin yöunilla aattelin taas, että kyllä tämä tästä, nukkua ehtii haudassaki... näillä unirytmeillä mahdollisesti hyvinki pian.
Keskiviikkona oli viimeinen koe, jota jännitin ihan hulluna. Se oli onneksi vaan kirjallinen, mutta luin siihen koko yön. Ostin sellasen pikkusen tehokkaan energiajuoma putelin, joka autto lukemaan vaikka mieli teki nukkumaan. Aina ku uni meinas tulla kävin kävelyllä tai suihkussa, ja se kannatti. Koe meni hyvin :) Ja se oli viimeinen, ja koulu oli päättynyt. Kokeen jälkee Chef Luis siirsi mulle kuvia mitä se oli räpsiny meidän tunneista ja me siinä tunti höpistii elämästä ja menneestä lukukaudesta. Mulla jäi ihan sairaan hyvä mieli niistä ihanista ihmisistä, joiden kanssa olin saanu tämän lukukauden viettää. Olin kuolema kielissä huonosti nukuttujen öiden vuoksi, ja tunteet oli aika sekavat, mutta olin valmis lähtemään pakkaamaan ja viettämään viimeisiä päiviäni Fairbanksissa. Annoin opettajilleni Muumi mukit, lapsellisen itsepiirtämäni kortin ja sain vastalahjaksi yrtin siemeniä.
Mutta jos ikinä suunnittelet meneväsi opiskelemaan Culinary artsia Fairbanksiin Alaskaan, suosittelen lämpimästi. Henkilökunta on välittävää ja ilmapiiri on mitä ihanin.
Ikuinen kiitos heille tästä lukuvuodesta!<3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti