Viimeiset päivät

Tässä vieräthi tosiaa päivä jos toinenki, jotka venähti viikoiksi tässä minun blogittelussa. On ollu tuota hommaa sen verran, että tämä rustailu vähä jäi taka-alalle. Mutta tässä nyt yritän muistella minun viimeisiä päiviä, jotka vedin minimaalisilla yöunilla ja kummallisissa tunnemyrskyissä.

Olin tosiaa ihan pelit seis mun viimeiset päivät. Oli niin paljon kaikkea kivaa tekemistä, mitkä oli ihan must ennen ku lähtee.

-40 klubiin en päässy, koska se typerä lämpötila nousi vuorokaudessa -31:sta -13. Kyllä syletti. Etenki, ku me lähdettii perjantaina, ja seuraavana yönä pakkanen laski sit siihen -40 ja kaikki pääsi ottaa niitä -40 kuvia. Huh, verenpaine kyllä nyt nousee, en kirjoita enää tästä aiheesta. Toivottavasti niillä kaikilla onnekkailla oli edes kurkku kippee seuraavana aamuna...

Mut parhaita juttuja viimeisiltä päiviltä:

Napapiirin sankarit. Näytettii Napapiirin sankarit Benille, Samaille ja Tylerille. Samai ja Tyler katto sitä vaa sivusilmällä, ku ne vaa kuhisi keskenää. Benkku tykkäs siitä. Oli hauska kuunnella niiden jupinoita siitä; "Suomi on hullu maa, ku ensimmäisen viiden minuutin aikana viis ihmistä on hirttäytyny" "sillä on 9 minuuttia aikaa, miksei se vieläkää osta sitä digiboksia?" "Ei kai se tyttö jättäny tuota poikaa, ku se ei nää Titanicia?" Oli lepposa leffa-ilta.

Äpöstelyä tyylillä. Danielle on minun luokka kaveri ja me oltii haluttu käydä drinkillä jo pidemmän aikaa, joten viimeisellä leivonnan tunnilla se sitten kävi sanomassa, että Henna nyt oikeesti mennää sinne drinkille. Kyllä mie halusin kovasti mennä, se oli meidän luokan coolein tyttö :) Se oli rento ja hyvä koulussa. Aikataulut oli vaa nii vaikee saada sovitettua yhteen, mutta lopulta me lyötii lukkoon, että kokkauskurssin loppukokeen jälkee lähdetään juhlimaan lukuvuoden loppua. Ja nii me mentiinki. Danielle tuli taksilla hakkee minua kampukselta.
Ja by the way meidän taksikuski tunsi jonku suomalaisen :)

Pump Housessa oli karaokeilta, ja ku me vielä oltii siellä alkuillasta, nii karaokelauluja oli itteasiassa kivaki kuunnella. Porukka ei vielä ollu siinä humalatilassa, että ne luulee, osaavansa laulaa, vaikka se on ihan kamalaa... Mie oon kyllä sellanen kamala ihan selvinpäinki.. luulen olevani kovaki rokkistara, mutta kaikilla muilla korvat vuotaa verta. Siksi autolla ajaessa on kaikkein kivinta laulaa... kukaa ei kuule. Pubin puoli oli tupaten täynnä ihmisiä ja me löydettii sieltä kivat istumapaikat. Danielle on Pump Housessa töissä, joten me saatii ruuasta -30 % JEE! Me sit vaa tilattii ruokaa pöytään annos toisensa jälkee, ja jaettiin ne kaikki puoliksi. Se oli aivan mahtavaa. Mie tilasin myös oisteri shooterin. Pubin puolella sen sai niin, että se oli ikään kuin shottina, ja se limppi sitte piti kerralla niellä. Ei se mikkää makunautinto sinällää ollu, mutta kaikkea pitää kokeilla.

Tilattii sellasta keittoa mistä Pump House on maailmalla tunnettu, sekä paria muuta alkuruokaa ja lopuksi otettiin kunnon pihvi puoliksi. Danielle sanoki, että onpa kiva istua iltaa tytön kanssa, joka osaa syödä :D Se on taito, jonka mieki hallitsen. Sitten nautittii muiden laulusta ja juteltii elämästä. Oli tosi kiva, ku yksi kokkiki kävi pari kertaa laulamassa luikuttamassa karaokea. Munsta se oli hienoa. Sillee, että vaikka oliki sellanen laadukas hieno ravintola, nii henkilökuntaki sai käydä laulamassa, ku kerta ehtivät ja halusivat. Ei mene sillee, et henkilökunta laitetaa kellariin piiloon ja sit vaan nöyristellään salin puolella pikapikaa.
Pump Housessa kaikki oli kavereita keskenään... suussa sulavan ruoan äärellä.

Meidän kampukselta se yks tosi sievä mimmi kävi laulaa luikauttaa pari biisiä ja se oli todella hyvä. Se itteasiassa kävi vetäsee Gangnam stylenki, ja meni ihan nappiin. Vaikea kuvitella, että joku ossaa sen laulaa karaokena :) Lopuksi Danielle tarjos pari Alaskalaista perinteistä juomaa, joita piti kuulemma ehottomasti maistaa. Minnuu vähä kummastutti, etteikö ne siellä mitää muuta juo, ku shotteja:) Mutta kaikkea pitää kokeilla ja niin edelleen... niinhän se meni...

Viimeinen päivä. Mitä tehdään viimeisenä päivänä, ennen ku muutetaan ulkomailta takasin Suomeen? Pakataan ja siivotaan? Henna ei. Henna teki kaikkea muuta kivaa. Kyllä mie pakkasin pariin laatikkoon joitain tavaroita, ja yritin viedä ne postiin, kun kaikki ei mahdu matkalaukkuihin. Siinä vaan kävi sillee kivasti, että May ja Enna lähti minulle kaveriksi kantamaan niitä, ja kun päästii postille aloin täytellä niiden postitätien antamia lappusia ja teipata paketteja kiinni. Lupasin tyttöjen lähteä jo kämpille, että kyllä mie pärjään. Aloin olla juuri valmis, kun postin tätin yhtäkkiä laitto luukun kiinni siinä mun vieressä. Kello oli neljä ja sillä tuli väsy. Huusin paniikissa, että NO NO NO, mutta myöhästä. Minnuu kiukutti niin paljon, että meinasi tulla harmin kyyneleet silmiin. Tiesivät mokomat, että olisin just ollu valmis siinä niiden silmien alla. Uskalsivat vielä tehä moisen tempun just joulun alla, ku tontutki on vilkkaimmillaan. Onneksi Erica tuli just sattumalta siihen minun viereen. Hän sitte autto minua raahaan ne laatikot takasin kämpille. Lisäksi en kehannu alkaa itkee itsesääliäni siinä sen edessä, joten jouduin taas suhtautumaan koettelemuuksiin niin ku muutki itseään kunnioittavat aikuiset.

Viimeinen ehtoollinen. Me sitte lähdettiin yhdessä Pump Houseen syömään viimeisen illan kunniaksi. Meitä oli mie, Miia, May, Erica ja Ben. Syötii oikee hyvin, ja meillä oli hullun hauskaa. Me vaan heitettiin huulta ja naurettii mitä keuhkoista pystyttiin. Se oli mukavaa. Enkä mie olis sellasta halunnutkaa, että me oltas vaa murehdittu tulevaa eroamme.

Hobitit. Ravintolasta mentii suoraa leffateatteriin katsomaan Hobittia. Se alko yöllä 00.30 ja meillä oli pari tuntia aikaa odotella. Erica lähti heittää Miiaa kämpille, sekä hakkee Annan samalla kyytiin meidän kanssa leffaan. Me sitte fiksuna aateltiin, että meidän on parempi jäädä sinne leffateatterille. Siinä sitte, ku Mayn ja Benin kanssa jäätii tuhlaa pari tuntia leffateatterille muuten vaan, ja pistettii kaikki rahamme peliautomaatteihin, alettiin miettiä, että tämänki ajan olisi voinu käyttää vaikka niiden tavaroiden pakkamiseen.

Mua väsytti ihan hulluna. Mutta ajattelin, että tämä on viimeinen yö täällä näiden ihmisten kanssa, että nukun sitten lentokoneessa. Parempi ollaki ihan kuoleman väsyny siellä lennolla, nii ei mieti koko aikaa, että "tää tippuu tää tippuu tää tippuu". Suunnittelin kuitenkin, että yritän nukkua siellä Hobitissa, ku se on nii pitkä enkä mikää hillitön sormus fani ole. En kuitenkaa nukkunu, vaikka kovasti yritin. Juoni vei mennessään.

Reipas yö. Aamulla neljän aikaa pääsin kämpille ja alko sitte se pakkaus. Kunnon valopää. Alko pikku hiljaa painaa tuo edeltävä valvottu viikko ja jännitys kotiin paluusta. Vaikka olinki ihan kuoleman kielissä, en kyllä mitää katunu. Olisinko mieluummin ollu kämpillä nukkumassa, entä Daniellen kanssa Pump Housessa? En. Olisinko mieluummin ollu nukkumassa ku Hobitissa kavereiden kanssa? En. Eli hyvä näin. Ja kun ajatteli tällä tavalla, ei väsyttäny läheskää niin paljoa. Ja kun mietti, että jahka saan pakattua kaikki kamat kasaan,  pääsen kotiin Antin sylkkyyn ja kavereiden kanssa vaihtaan kuulumisia edeltävältä 4 kk:lta. Eli sitä energiaa sai kaivettua kuitenkin vielä tähän viimeiseen yöhön.

Kun kamat oli kasassa, alko siivous. Anna vietti yönsä ihan suosiolla Mihon sängyssä, nii sain yön siivota ja pakata rauhassa. En tienny miten tarkkaa sen siivouksen kanssa ollaan, enkä tienny, et mitä ylipäänsä pittää siivota... ja mulla oli tarkastusaika jo yhdeksän aikaan aamulla. Nimenomaan yhdeksän aikaan, en nimittäin edes muistanu, että monelta olin varannu sen koko ajan, ku olin suhteellisen pelit seis sen viimeisen viikon. Jynssäsin sitten sillon aamuyöllä vessan, kylpyammeen ja keittiön ja kaikki mun kaapit. Tarkastaja sitte sano, että kivasti siivottu, ku ei kukaa oikeesti koskaa siivoa mitää. Vähä kävi mielessä, että "eli tämän ajanki siis olisin voinu nukkua", mutta tulipahan jätettyä Anna puhtaaseen kotiin asumaan :)

Meidän piti lähteä Anchorageen ajamaan kymmenen aikaan aamulla, mutta koska oli kaikenlaista pikku juttua, nii auto starttas illalla viiden jälkee. Mulla oli kaksi isoa matkalaukkua, lentolaukku sekä käsilaukku ja Miialla oli samanverran kamoja. Näiden lisäksi oli Samain, Benin ja Tylerin viikonloppu kamat eli tiivis oli tunnelma kyllä. Onneksi saatii yks iso laukku laitettua Miken ja kumppaneiden autoon:)
Lopulta olimme kuin olimmekin valmiit noin 10 h ajomatkalle Anchorageen. Anna toi minulle vielä kortin tytöiltä. Se oli ihana kortti. Luin sitä kunnolla vasta Helsingin kentällä, mutta siitä myöhemmin:)

Fairbanks jäi taakse iäksi, kun auto suunnisti nokkansa kohti Etelää. Enkä edes ymmärtäny vielä, etten enää koskaa tule takasin.